Omaeläkkeen pitkä ja kallis oppitunti

Tein omaeläkevakuutuksen Tapiolaan, nykyiseen LähiTapiolaan, vuonna 2002. Olin silloin 26-vuotias ja ajatus siitä, että voisi jäädä eläkkeelle jo 55-vuotiaana, kuulosti aika houkuttelevalta.

Alkuperäisissä ehdoissa eläkeikä oli muistaakseni 62 vuotta, mutta eläkkeen sai aloittaa jo 55-vuotiaana, jos vakuutukseen oli kertynyt riittävästi pääomaa.

Vuoden 2005 lopussa kaikki muuttui. Lainsäädäntö muuttui vuoden 2006 alussa ja samalla omaeläkevakuutusten ehdot kiristyivät kunnolla. Jos halusi säilyttää oikeuden jäädä eläkkeelle jo 55-vuotiaana, vakuutuksessa piti olla riittävä pääoma kasassa viimeistään 31.12.2005. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että lyhyessä ajassa olisi pitänyt laittaa sisään huomattavasti enemmän rahaa kuin alun perin oli ajateltu.

Maksoin vakuutukseen yhteensä 1049 euroa. Ei mikään valtava summa, mutta kuitenkin rahaa, jonka olisin voinut käyttää johonkin muuhun, jos olisin tiennyt, mihin olen ryhtymässä. Vaikka ehdot muuttuivat, maksoin vakuutusta vielä vuosia eteenpäin, osin tottumuksesta ja osin siksi, etten oikein tiennyt mitä sille olisi pitänyt tehdä.

Vuonna 2012 luovutin ja päätin, etten maksa vakuutukseen enää euroakaan lisää. Sen jälkeen vakuutus jäi pitkäksi aikaa taka-alalle.

Pari vuotta sitten päätin kuitenkin yrittää vielä parantaa tilannetta ja siirsin säästöt kehittyville markkinoille ja myöhemmin Amerikan indeksiin. Ajattelin, että parempi tuotto-odotus ja pienemmät rahastokulut voisivat auttaa edes vähän.

Todellisuus on se, että vakuutuksen omat kulut syövät tätä kaikkea edelleen. Tällä hetkellä säästöä on jäljellä 389,84 euroa. Kun vertaa tätä siihen, että sisään on laitettu yli tuhat euroa ja aikaa on kulunut yli 20 vuotta, lopputulos on suoraan sanottuna surkea. Toteutunut tuotto on lähes miinus 63 prosenttia.

Muistelen laskeneeni vuonna 2023, että kiinteiden juoksevien kulujen vuoksi pienestä säästösummasta kulujen osuus oli silloin jopa noin 11 prosenttia. Se on aivan järjetön määrä näin pienelle pääomalle. En ole tästä prosentista enää täysin varma, koska en näe mistään vakuutusehtoja eikä kuluista löydy helposti selkeää ja ymmärrettävää tietoa.

Harmittaa, etten yrittänyt irtisanoa vakuutusta avioeron jälkeen vuonna 2022. En silloin muistanut koko vakuutusta. Nyt se ei ole enää mahdollista, koska irtisanominen olisi pitänyt tehdä tietyn määräajan sisällä. Ja ehkä se ei olisi siltikään onnistunut, koska ehtona saattoi olla myös se, että eron jälkeen taloudellisen tilanteen olisi pitänyt merkittävästi heikentyä. Meillä tilanne oli päinvastainen, sillä omakotitalon myynnistä tuli ihan mukava myyntivoitto.

On ihan käsittämätöntä, että vakuutusta ei voi irtisanoa vapaasti. Käytännössä vaihtoehdot ovat työttömyys, työkyvyttömyys tai avioero, ja niissäkin ehdot ovat tiukat ja aikarajat lyhyitä. Muussa tapauksessa rahat ovat lukittuna vuosikymmeniksi, kulut juoksevat ja vaihtoehtoja on tasan nolla.

Pieni valonpilkahdus sentään on. Viime vuonna joissain kuukausissa tuotto on ollut sen verran positiivinen, että se on ainakin kattanut kulut ja säästösumma on polkenut suunnilleen paikoillaan. Tänä vuonna tilanne on taas heikompi.

Voi olla, että nykyinen lainsäädäntö ja Finanssivalvonnan ohjeistus mahdollistavat pienisäästöisten sopimusten takaisinoston silloin, kun säästösumma on vähäinen, kulut ylittävät tuoton, sopimuksen jatkaminen ei ole tarkoituksenmukaista ja asiakas sitä nimenomaisesti pyytää. Laitoin viestin vakuutusyhtiöön. Katsotaan, miten he siihen suhtautuvat.

Tulot ja menot – tammikuu 2026

Tammikuu oli taloudellisesti hieman tavallista aktiivisempi kuukausi, erityisesti menojen osalta. Ostin alennusmyynnistä itselleni vaatteita, mm. villapaidan, farkut sekä ulkoiluun ja lasketteluun sopivan asun. Maaliskuulle on mahdollisesti suunnitteilla muutaman päivän reissu Tahkolle, ja koska varsinainen laskettelupukuni on pohjoisessa kotikotona, tarvitsin etelään oman setin. Ylipäätään vapaa-ajan ulkoiluvarusteille on ollut tarvetta jo pidempään, joten hankinnat osuivat lopulta hyvin kohdilleen.

Ostin myös miesystävälleni pari t-paitaa ja pohjoisessa muutamia pieniä kauppaostoksia pojalleni ja hänen tyttöystävälleen. Vuoden alkuun mahtui lisäksi tavallista enemmän ulkona syömistä.

Tammikuulle osui myös muutama pakollinen lasku. Työttömyyskassan vuosilasku ja yksi erä tapaturmavakuutuksesta tulivat maksuun. Palkkaan tuli pieni mutta ärsyttävä muutos, sillä lakisääteisten maksujen nousun myötä nettopalkkani pieneni noin 17 euroa kuukaudessa.

Kokonaisomaisuus nousi kuukauden aikana parhaimmillaan hurjat yli kaksi prosenttia joulukuuhun verrattuna. Nousu tuntui jo melkein liian hyvältä ollakseen totta, ja niinhän siinä lopulta kävi, että tammikuun viimeisinä päivinä markkinat vetivät happea. Kokonaisomaisuudesta suli noin kaksi tuhatta euroa ja lopullinen kuukausinousu jäi 1,63 prosenttiin.

Kaikesta huolimatta tammikuu oli kokonaisuutena hyvä aloitus vuodelle. 

Tariffipuheita ja torstain hurja nousu

Muutamia tunteja edellisen blogipostauksen julkaisemisen jälkeen markkinoille saatiin taas uusi muistutus siitä, miten nopeasti tunnelma voi muuttua. Uutiset Trumpin tariffiuhkauksista niitä maita kohtaan, jotka tukevat Tanskaa Grönlantiin liittyvässä kiistassa, riittivät heilauttamaan kursseja alaspäin. Salkku sukelsi parissa päivässä muutaman prosentin.

Siirsin tonnin arvo-osuustilille ja ostelin indeksirahastoja, mutta osakepuolella en vielä tehnyt liikkeitä. Pudotus ei ollut osakkeissa riittävän voimakas, jotta se olisi tuntunut omasta näkökulmastani hyvältä ostopaikalta. Hetken näytti siltä, että nyt voisi olla alkamassa isompikin notkahdus, mutta toisin kävi.

Pudotus jäi lyhyeksi, kun Trump teki sen, mitä nykyään kutsutaan TACOksi. Hän perui tullit ja samalla vakuutteli, ettei ole tekemässä sotilaallista hyökkäystä Grönlantiin. Torstaina nähtiinkin raju käänne ylöspäin. Päivä oli sellainen, jota oma salkkuni ei ole aiemmin kokenut. Kasvua pelkästään osakesäästötilillä oli 2,75 prosenttia ja Nordnetin salkku nousi torstaina 2,19%, eli euroissa mitattuna 2216 euroa.

Perjantain pieni miinuspäiväkään ei enää heilauttanut kokonaisuutta merkittävästi. Salkun kokonaistuotto on nyt 54,92 prosenttia, mikä tuntuu hyvältä, mutta ei poista taustalla olevaa epävarmuutta. Tämäkin liike muistutti siitä, miten herkästi markkinat reagoivat yksittäisiin puheisiin ja miten nopeasti suunta voi vaihtua.

Juuri tästä syystä jään edelleen odottavalle kannalle. Tämä notkahdus jäi liian lyhyeksi, eikä tarjonnut sellaisia ostopaikkoja, joita olen mielessäni odottanut. Sijoittajat eivät tunnu enää hätkähtävän Trumpin uhkauksia samalla tavalla kuin keväällä, ja ehkä markkinoille on syntynyt eräänlainen tottumus tähän poukkoiluun. Itse en edelleenkään koe kiirettä. Käteiskassa antaa mielenrauhaa ja mahdollisuuden toimia sitten, kun liikkeet ovat aidosti isoja.