Tein omaeläkevakuutuksen Tapiolaan, nykyiseen LähiTapiolaan, vuonna 2002. Olin silloin 26-vuotias ja ajatus siitä, että voisi jäädä eläkkeelle jo 55-vuotiaana, kuulosti aika houkuttelevalta.
Alkuperäisissä ehdoissa eläkeikä oli muistaakseni 62 vuotta, mutta eläkkeen sai aloittaa jo 55-vuotiaana, jos vakuutukseen oli kertynyt riittävästi pääomaa.
Vuoden 2005 lopussa kaikki muuttui. Lainsäädäntö muuttui vuoden 2006 alussa ja samalla omaeläkevakuutusten ehdot kiristyivät kunnolla. Jos halusi säilyttää oikeuden jäädä eläkkeelle jo 55-vuotiaana, vakuutuksessa piti olla riittävä pääoma kasassa viimeistään 31.12.2005. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että lyhyessä ajassa olisi pitänyt laittaa sisään huomattavasti enemmän rahaa kuin alun perin oli ajateltu.
Maksoin vakuutukseen yhteensä 1049 euroa. Ei mikään valtava summa, mutta kuitenkin rahaa, jonka olisin voinut käyttää johonkin muuhun, jos olisin tiennyt, mihin olen ryhtymässä. Vaikka ehdot muuttuivat, maksoin vakuutusta vielä vuosia eteenpäin, osin tottumuksesta ja osin siksi, etten oikein tiennyt mitä sille olisi pitänyt tehdä.
Vuonna 2012 luovutin ja päätin, etten maksa vakuutukseen enää euroakaan lisää. Sen jälkeen vakuutus jäi pitkäksi aikaa taka-alalle.
Pari vuotta sitten päätin kuitenkin yrittää vielä parantaa tilannetta ja siirsin säästöt kehittyville markkinoille ja myöhemmin Amerikan indeksiin. Ajattelin, että parempi tuotto-odotus ja pienemmät rahastokulut voisivat auttaa edes vähän.
Todellisuus on se, että vakuutuksen omat kulut syövät tätä kaikkea edelleen. Tällä hetkellä säästöä on jäljellä 389,84 euroa. Kun vertaa tätä siihen, että sisään on laitettu yli tuhat euroa ja aikaa on kulunut yli 20 vuotta, lopputulos on suoraan sanottuna surkea. Toteutunut tuotto on lähes miinus 63 prosenttia.
Muistelen laskeneeni vuonna 2023, että kiinteiden juoksevien kulujen vuoksi pienestä säästösummasta kulujen osuus oli silloin jopa noin 11 prosenttia. Se on aivan järjetön määrä näin pienelle pääomalle. En ole tästä prosentista enää täysin varma, koska en näe mistään vakuutusehtoja eikä kuluista löydy helposti selkeää ja ymmärrettävää tietoa.
Harmittaa, etten yrittänyt irtisanoa vakuutusta avioeron jälkeen vuonna 2022. En silloin muistanut koko vakuutusta. Nyt se ei ole enää mahdollista, koska irtisanominen olisi pitänyt tehdä tietyn määräajan sisällä. Ja ehkä se ei olisi siltikään onnistunut, koska ehtona saattoi olla myös se, että eron jälkeen taloudellisen tilanteen olisi pitänyt merkittävästi heikentyä. Meillä tilanne oli päinvastainen, sillä omakotitalon myynnistä tuli ihan mukava myyntivoitto.
On ihan käsittämätöntä, että vakuutusta ei voi irtisanoa vapaasti. Käytännössä vaihtoehdot ovat työttömyys, työkyvyttömyys tai avioero, ja niissäkin ehdot ovat tiukat ja aikarajat lyhyitä. Muussa tapauksessa rahat ovat lukittuna vuosikymmeniksi, kulut juoksevat ja vaihtoehtoja on tasan nolla.
Pieni valonpilkahdus sentään on. Viime vuonna joissain kuukausissa tuotto on ollut sen verran positiivinen, että se on ainakin kattanut kulut ja säästösumma on polkenut suunnilleen paikoillaan. Tänä vuonna tilanne on taas heikompi.
Voi olla, että nykyinen lainsäädäntö ja Finanssivalvonnan ohjeistus mahdollistavat pienisäästöisten sopimusten takaisinoston silloin, kun säästösumma on vähäinen, kulut ylittävät tuoton, sopimuksen jatkaminen ei ole tarkoituksenmukaista ja asiakas sitä nimenomaisesti pyytää. Laitoin viestin vakuutusyhtiöön. Katsotaan, miten he siihen suhtautuvat.
